maailmankaikkeus

Suomi

Substantiivi

maailmankaikkeus (40)

1. (kosmologia, tähtitiede, filosofia) kaikki olevainen

Huomautukset

• laajempi käsite kuin havaittava maailmankaikkeus

Etymologia

• yhdyssana osista maailma (genetiivi) ja kaikkeus, käännöslaina ruotsin sanasta världsallt(et) (< saksan (das) Weltall)

Käännökset

1. kaikki olevainen

azeri: kainat englanti: universe espanja: universo m. italia: universo m. norja: univers pohjoissaame: máimmiávus, univearsa ranska: univers m.

ruotsi: universum, världsallt saksa: Weltall n., Universum n. turkki: evren, kâinat, âlem uzbekki: olam venäjä: космос viro: maailmakõiksus, maailmaruum; universum, kosmos

Liittyvät sanat

alkuräjähdys havaittava maailmankaikkeus kosmologia

Synonyymit

kaikkeus kosmos universumi

Aiheesta muualla

• maailmankaikkeus Kielitoimiston sanakirjassa
• maailmankaikkeus Tieteen termipankissa
• Artikkeli 3426 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa