koeaika

Suomi

Substantiivi

koeaika (9-D)

1. työpaikan saamisen jälkeinen kausi jolloin työsuhde voidaan purkaa ilman irtisanomisaikaa
2. (oikeustiede) vangin vapautuksen jälkeinen ehdonalainen vapaus

   Elinkautiseen vankeuteen tuomitun ehdonalaisen vapauden koeaika ja jäännösrangaistus ovat kolme vuotta. (rikoslaki, § 13)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoeˣˌɑi̯kɑ/
• tavutus: ko‧e‧ai‧ka

Etymologia

• yhdyssana sanoista koe ja aika

Aiheesta muualla

• koeaika Kielitoimiston sanakirjassa
• koeaika Tieteen termipankissa