Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tovi (5)

  1. lyhyt aika, tuokio, hetki
    Voin viipyä vain tovin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪oʋi/
  • tavutus: to‧vi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tovi tovit
genetiivi tovin tovien
(tovein)
partitiivi tovia toveja
akkusatiivi tovi;
tovin
tovit
sisäpaikallissijat
inessiivi tovissa toveissa
elatiivi tovista toveista
illatiivi toviin toveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tovilla toveilla
ablatiivi tovilta toveilta
allatiivi toville toveille
muut sijamuodot
essiivi tovina toveina
translatiivi toviksi toveiksi
abessiivi tovitta toveitta
instruktiivi tovein
komitatiivi toveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tovi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tovi Kielitoimiston sanakirjassa