ajankuva

Suomi

Substantiivi

ajankuva (10)

1. näkyvä esitys tai kerronnalla annettu vaikutelma tietystä menneestä aikakaudesta tai nykyhetkestä

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑjɑnˌkuʋɑ/
• tavutus: a‧jan‧ku‧va

Etymologia

käännöslaina

Käännökset

1. näkyvä esitys tai kerronnalla annettu vaikutelma tietystä menneestä aikakaudesta tai nykyhetkestä

englanti: picture of the times, picture of the period ruotsi: tidsbild

saksa: Zeitbild n.

Aiheesta muualla

• ajankuva Kielitoimiston sanakirjassa