ikiaika
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (ylätyyliä) ikuinen ja iankaikkinen aika; ikuisuus, iäisyys
- Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala. Sinua kannattavat iänkaikkiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät. (5. Moos 33:27)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈikiˌɑi̯kɑ/
- tavutus: i‧ki‧ai‧ka
Etymologia muokkaa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ikiaika | ikiajat |
| genetiivi | ikiajan | ikiaikojen (ikiaikain) |
| partitiivi | ikiaikaa | ikiaikoja |
| akkusatiivi | ikiaika; ikiajan |
ikiajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ikiajassa | ikiajoissa |
| elatiivi | ikiajasta | ikiajoista |
| illatiivi | ikiaikaan | ikiaikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ikiajalla | ikiajoilla |
| ablatiivi | ikiajalta | ikiajoilta |
| allatiivi | ikiajalle | ikiajoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ikiaikana | ikiaikoina |
| translatiivi | ikiajaksi | ikiajoiksi |
| abessiivi | ikiajatta | ikiajoitta |
| instruktiivi | – | ikiajoin |
| komitatiivi | – | ikiaikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ikiaja- | |
| vahva vartalo | ikiaika- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. ikuinen ja iankaikkinen aika
|
Aiheesta muualla muokkaa
- ikiaika Kielitoimiston sanakirjassa