moiteaika

Suomi

Substantiivi

moiteaika (9-D)

1. (oikeustiede) aika jonka kuluessa moitekanne on pantava vireille, jotta puhevaltaa ei menetettäisi

Ääntäminen

• IPA: /ˈmoi̯t̪eˣˌɑi̯kɑ/
• tavutus: moi‧te‧ai‧ka

Etymologia

• yhdyssana sanoista moite ja aika

Käännökset

1. aika jonka kuluessa moitekanne on pantava vireille

englanti: statutory time limit for avoidance

ruotsi: klandertid