Suomi Muokkaa

Substantiivi Muokkaa

moite (48-C)[1]

  1. kritisoiva palaute, nootti

Ääntäminen Muokkaa

  • IPA: /ˈmoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: moi‧te

Taivutus Muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moite moitteet
genetiivi moitteen moitteiden
moitteitten
partitiivi moitetta moitteita
akkusatiivi moite;
moitteen
moitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi moitteessa moitteissa
elatiivi moitteesta moitteista
illatiivi moitteeseen moitteisiin
moitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moitteella moitteilla
ablatiivi moitteelta moitteilta
allatiivi moitteelle moitteille
muut sijamuodot
essiivi moitteena moitteina
translatiivi moitteeksi moitteiksi
abessiivi moitteetta moitteitta
instruktiivi moittein
komitatiivi moitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
moitet-

Liittyvät sanat Muokkaa

Johdokset Muokkaa
Yhdyssanat Muokkaa

moiteaika, moitekanne, testamentinmoite

Aiheesta muualla Muokkaa

  • moite Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska Muokkaa

Adjektiivi Muokkaa

moite m./f. (monikko moites[luo] m./f.)

  1. lämmin, kostea, hikinen (säästä tai ihosta)

Aiheesta muualla Muokkaa

  • moite Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Viitteet Muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C