aikoa (52-D) (taivutus[luo])

  1. olla aikeissa tehdä jotakin; suunnitella tekevänsä jotain

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑi̯koɑˣ/
  • tavutus: ai‧ko‧a

Etymologia

muokkaa
  • ilmeisesti johdos itämerensuomalaisesta aika-substantiivista[1] (vahva vartalo aik|a- + -o- + -a), joka on tarkoittanut ’mittaa’. Aikoa on siten alkuaan tarkoittanut ’mitata, suunnitella’[2].

Käännökset

muokkaa
  • arabia:

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • aikoa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 807, 933 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.