Liite:Verbitaivutus/suomi/aikoa

Vartalot
vokaalivartalo -
heikko vokaalivartalo aio-
vahva vokaalivartalo aiko-
konsonanttivartalo -

Persoonamuodot

muokkaa
Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä aion en aio minä olen aikonut en ole aikonut
sinä aiot et aio sinä olet aikonut et ole aikonut
hän aikoo ei aio hän on aikonut ei ole aikonut
me aiomme emme aio me olemme aikoneet emme ole aikoneet
te
Te
aiotte
-"-
ette aio
-"-
te
Te
olette aikoneet
olette aikonut
ette ole aikoneet
ette ole aikonut
he aikovat eivät aio he ovat aikoneet eivät ole aikoneet
passiivi aiotaan ei aiota passiivi on aiottu ei ole aiottu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä aioin en aikonut minä olin aikonut en ollut aikonut
sinä aioit et aikonut sinä olit aikonut et ollut aikonut
hän aikoi ei aikonut hän oli aikonut ei ollut aikonut
me aioimme emme aikoneet me olimme aikoneet emme olleet aikoneet
te
Te
aioitte
-"-
ette aikoneet
ette aikonut
te
Te
olitte aikoneet
olitte aikonut
ette olleet aikoneet
ette olleet aikonut
he aikoivat eivät aikoneet he olivat aikoneet eivät olleet aikoneet
passiivi aiottiin ei aiottu passiivi oli aiottu ei ollut aiottu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä aikoisin en aikoisi minä olisin aikonut en olisi aikonut
sinä aikoisit et aikoisi sinä olisit aikonut et olisi aikonut
hän aikoisi ei aikoisi hän olisi aikonut ei olisi aikonut
me aikoisimme emme aikoisi me olisimme aikoneet emme olisi aikoneet
te
Te
aikoisitte
-"-
ette aikoisi
-"-
te
Te
olisitte aikoneet
olisitte aikonut
ette olisi aikoneet
ette olisi aikonut
he aikoisivat eivät aikoisi he olisivat aikoneet eivät olisi aikoneet
passiivi aiottaisiin ei aiottaisi passiivi olisi aiottu ei olisi aiottu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä aikonen en aikone minä lienen aikonut en liene aikonut
sinä aikonet et aikone sinä lienet aikonut et liene aikonut
hän aikonee ei aikone hän lienee aikonut ei liene aikonut
me aikonemme emme aikone me lienemme aikoneet emme liene aikoneet
te
Te
aikonette
-"-
ette aikone
-"-
te
Te
lienette aikoneet
lienette aikonut
ette liene aikoneet
ette liene aikonut
he aikonevat eivät aikone he lienevät aikoneet eivät liene aikoneet
passiivi aiottaneen ei aiottane passiivi lienee aiottu ei liene aiottu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä aio älä aio sinä
hän aikokoon älköön aikoko hän olkoon aikonut älköön olko aikonut
me aikokaamme älkäämme aikoko me
te
Te
aikokaa
-"-
älkää aikoko
-"-
te
Te
he aikokoot älkööt aikoko he olkoot aikoneet älkööt olko aikoneet
passiivi aiottakoon älköön aiottako passiivi olkoon aiottu älköön olko aiottu

Nominaalimuodot

muokkaa
infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. aikoa preesens aikova aiottava
pitkä 1. aikoakseen1 perfekti aikonut aiottu
2. inessiivi aikoessa2 aiottaessa agentti aikoma4
instruktiivi aikoen kielteinen agentti aikomaton
3. inessiivi aikomassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi aikomasta
illatiivi aikomaan
adessiivi aikomalla
abessiivi aikomatta
instruktiivi aikoman aiottaman
4. aikominen
5 aikomaisillaan3