Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aie (48-D) (monikko aikeet)

  1. aikomus
  2. tarkoitus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑi̯eˣ/, [ˈɑ̝i̯e̞ˣ]
  • tavutus: ai‧e

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aie aikeet
genetiivi aikeen aikeiden
aikeitten
partitiivi aietta aikeita
akkusatiivi aie;
aikeen
aikeet
sisäpaikallissijat
inessiivi aikeessa aikeissa
elatiivi aikeesta aikeista
illatiivi aikeeseen aikeisiin
aikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aikeella aikeilla
ablatiivi aikeelta aikeilta
allatiivi aikeelle aikeille
muut sijamuodot
essiivi aikeena aikeina
translatiivi aikeeksi aikeiksi
abessiivi aikeetta aikeitta
instruktiivi aikein
komitatiivi aikeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aikee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aiet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • aie Kielitoimiston sanakirjassa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

aie

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta aia

Muinaisranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

aie f.

  1. rinnakkaismuoto sanasta aide

Lähteet muokkaa

  • Godefroy, Frédéric: Dictionnaire de l'ancienne langue française et de tous ses dialectes du IXe au XVe siècle (1881): aie

Ranska muokkaa

Verbi muokkaa

aie

  1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä avoir
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä avoir