Substantiivi

muokkaa

aie (48-D) (monikko aikeet)

  1. aikomus
  2. tarkoitus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑi̯eˣ/, [ˈɑ̝i̯e̞ˣ]
  • tavutus: ai‧e

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aie aikeet
genetiivi aikeen aikeiden
aikeitten
partitiivi aietta aikeita
akkusatiivi aie;
aikeen
aikeet
sisäpaikallissijat
inessiivi aikeessa aikeissa
elatiivi aikeesta aikeista
illatiivi aikeeseen aikeisiin
aikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aikeella aikeilla
ablatiivi aikeelta aikeilta
allatiivi aikeelle aikeille
muut sijamuodot
essiivi aikeena aikeina
translatiivi aikeeksi aikeiksi
abessiivi aikeetta aikeitta
instruktiivi aikein
komitatiivi aikeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aikee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aiet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • aie Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

aie

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta aia

Muinaisranska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

aie f.

  1. rinnakkaismuoto sanasta aide

Lähteet

muokkaa
  • Godefroy, Frédéric: Dictionnaire de l'ancienne langue française et de tous ses dialectes du IXe au XVe siècle (1881): aie

Ranska

muokkaa

aie

  1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä avoir
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä avoir