Substantiivi

muokkaa

tuuma (10)

  1. mittayksikkö, nykyisin käytetty brittiläinen tuuma on kahdestoistaosa jalasta eli 2,54 senttimetriä
  2. aie, aikomus
    Tuumasta toimeen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uːmɑ/
  • tavutus: tuu‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuuma tuumat
genetiivi tuuman tuumien
(tuumain)
partitiivi tuumaa tuumia
akkusatiivi tuuma;
tuuman
tuumat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuumassa tuumissa
elatiivi tuumasta tuumista
illatiivi tuumaan tuumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuumalla tuumilla
ablatiivi tuumalta tuumilta
allatiivi tuumalle tuumille
muut sijamuodot
essiivi tuumana tuumina
translatiivi tuumaksi tuumiksi
abessiivi tuumatta tuumitta
instruktiivi tuumin
komitatiivi tuumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

[1] pituusmitta: skandinaavinen laina, vrt. nykyruotsin tum, muinaisruotsin þum < ’paksua, turvonnutta’ merkinneestä kantaindoeuroopan sanasta, josta myös nykysaksan Daumen, englannin thumb[1]

[2] aie, aikomus: venäjän sanasta дума (dúma), думать (dúmat)[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kuutiotuuma, tuumakoko

Idiomit

muokkaa
  • yksissä tuumin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuuma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana tuuma2.
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana tuuma1.