tuuma

Suomi

Substantiivi

tuuma (10)

mittayksikkö, nykyisin käytetty brittiläinen tuuma on kahdestoistaosa jalasta eli 2,54 senttimetriä

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪uːmɑ/

tavutus: tuu‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuuma	tuumat
genetiivi	tuuman	tuumien (tuumain)
partitiivi	tuumaa	tuumia
akkusatiivi	tuuma; tuuman	tuumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuumassa	tuumissa
elatiivi	tuumasta	tuumista
illatiivi	tuumaan	tuumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuumalla	tuumilla
ablatiivi	tuumalta	tuumilta
allatiivi	tuumalle	tuumille
muut sijamuodot
essiivi	tuumana	tuumina
translatiivi	tuumaksi	tuumiksi
abessiivi	tuumatta	tuumitta
instruktiivi	–	tuumin
komitatiivi	–	tuumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

skandinaavinen laina, vrt. nykyruotsin tum, muinaisruotsin þum < ’paksua, turvonnutta’ merkinneestä kantaindoeuroopan sanasta, josta myös nykysaksan Daumen, englannin thumb^[1]

Käännökset

1. mittayksikkö

englanti: inch
espanja: pulgada
kroaatti: palac m.
ranska: pouce m.
romania: ţol m.

ruotsi: tum
saksa: Zoll m.
serbia: inč m.
tšekki: palec m.
venäjä: дюйм

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: tuumainen

Yhdyssanat

kuutiotuuma, tuumakoko

Aiheesta muualla

tuuma Kielitoimiston sanakirjassa