enimmäisaika

Suomi

Substantiivi

enimmäisaika (9-D)

1. enin aika, joka tarvitaan tai vaaditaan johonkin

Ääntäminen

• IPA: /ˈenimːæi̯sˌɑi̯kɑ/
• tavutus: e‧nim‧mäis‧ai‧ka

Etymologia

yhdyssana sanoista enimmäis- ja aika

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• vähimmäisaika

Aiheesta muualla

• enimmäisaika Kielitoimiston sanakirjassa