finiittimuoto

Suomi

Substantiivi

finiittimuoto

1. (kielitiede) lauseen predikaatin eli taipuneen verbin verbimuoto mihin sisältyy persoona, aika, luku sekä tapa- ja pääluokka

Etymologia

yhdyssana sanoista finiitti- ja muoto

Käännökset

1. lauseen predikaatin eli taipuneen verbin verbimuoto mihin sisältyy persoona, aika, tapa- ja pääluokka

ruotsi: finit form

Liittyvät sanat

• nominaalimuoto

Aiheesta muualla

• finiittimuoto Kielitoimiston sanakirjassa
• finiittimuoto Tieteen termipankissa