singulaari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsiŋːuˌlɑːri/
- tavutus: sin‧gu‧laa‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | singulaari | singulaarit |
genetiivi | singulaarin | singulaarien (singulaarein) |
partitiivi | singulaaria | singulaareja |
akkusatiivi | singulaari; singulaarin |
singulaarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | singulaarissa | singulaareissa |
elatiivi | singulaarista | singulaareista |
illatiivi | singulaariin | singulaareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | singulaarilla | singulaareilla |
ablatiivi | singulaarilta | singulaareilta |
allatiivi | singulaarille | singulaareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | singulaarina | singulaareina |
translatiivi | singulaariksi | singulaareiksi |
abessiivi | singulaaritta | singulaareitta |
instruktiivi | – | singulaarein |
komitatiivi | – | singulaareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | singulaari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaa- singulaari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5