Wikipedia
Katso artikkeli Uskonto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Maailman uskontojen symboleja

Substantiivi

muokkaa

uskonto (1-J)[1]

  1. johonkin korkeampaan kohdistuvaan uskoon perustuva käsite
    Uskontojen älyllinen fabriikki kietoutuu pippelin ja pimpin ympärille.
  2. oppiaine peruskoulussa ja lukiossa
    uskonnon tunnilla

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈuskont̪o/
  • tavutus: us‧kon‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uskonto uskonnot
genetiivi uskonnon uskontojen
partitiivi uskontoa uskontoja
akkusatiivi uskonto;
uskonnon
uskonnot
sisäpaikallissijat
inessiivi uskonnossa uskonnoissa
elatiivi uskonnosta uskonnoista
illatiivi uskontoon uskontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uskonnolla uskonnoilla
ablatiivi uskonnolta uskonnoilta
allatiivi uskonnolle uskonnoille
muut sijamuodot
essiivi uskontona uskontoina
translatiivi uskonnoksi uskonnoiksi
abessiivi uskonnotta uskonnoitta
instruktiivi uskonnoin
komitatiivi uskontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uskonno-
vahva vartalo uskonto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

luonnonuskonto, maailmanuskonto, muinaisuskonto, pakanauskonto, uskonnonfilosofia, uskonnonharjoitus, uskonnonopettaja, uskonnonopetus, uskonnonpsykologia, uskonnonvapaus, uskonnonvapauslaki, uskontokunta, uskontorikos, uskontotiede, uskontotieteellinen, uskontotunti, uskontotieteilijä, kirjauskonto

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J