Wikipedia
Katso artikkeli Moraali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

moraali (6)[1]

  1. paljolti tapoja ja toimintaa ohjaava, aikakaudelle ominaisen yhteisön tai yksilöiden eettiset käyttäytymissäännöt; käsitysten, arvostusten ja normien sisäistetty kokonaisuus
  2. käsitys oikeasta ja väärästä, arvostukset ja eläminen niiden mukaisesti, kunniallisuus, siveys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmorɑːli/
  • tavutus: mo‧raa‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moraali moraalit
genetiivi moraalin moraalien
moraaleiden
moraaleitten
partitiivi moraalia moraaleita
moraaleja
akkusatiivi moraali;
moraalin
moraalit
sisäpaikallissijat
inessiivi moraalissa moraaleissa
elatiivi moraalista moraaleista
illatiivi moraaliin moraaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moraalilla moraaleilla
ablatiivi moraalilta moraaleilta
allatiivi moraalille moraaleille
muut sijamuodot
essiivi moraalina moraaleina
translatiivi moraaliksi moraaleiksi
abessiivi moraalitta moraaleitta
instruktiivi moraalein
komitatiivi moraaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moraali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kaksinaismoraali, kauppamoraali, kilpailumoraali, moraalifilosofia, moraalikasvatus, moraalikäsitys, moraaliopetus, moraalioppi, moraaliposeeraus, moraalisaarna, moraalisääntö, pelimoraali, sovinnaismoraali, sukupuolimoraali, taistelumoraali, työmoraali

Aiheesta muualla muokkaa

  • moraali Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6