SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

moraali (6)[1]

  1. paljolti tapoja ja toimintaa ohjaava, aikakaudelle ominaisen yhteisön tai yksilöiden eettiset käyttäytymissäännöt; käsitysten, arvostusten ja normien sisäistetty kokonaisuus
  2. käsitys oikeasta ja väärästä, arvostukset ja eläminen niiden mukaisesti, kunniallisuus, siveys
  3. jonkin opetus hyvästä ja pahasta
  4. syvä ja luja luottamus jonkin saavuttamiseen; taistelutahto
  5. henkinen voima, kestävyys, kunnia
  6. (sota) henki, puolustustahto

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmorɑːli/
  • tavutus: mo‧raa‧li

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moraali moraalit
genetiivi moraalin moraalien
moraaleiden
moraaleitten
partitiivi moraalia moraaleita
moraaleja
akkusatiivi moraali;
moraalin
moraalit
sisäpaikallissijat
inessiivi moraalissa moraaleissa
elatiivi moraalista moraaleista
illatiivi moraaliin moraaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moraalilla moraaleilla
ablatiivi moraalilta moraaleilta
allatiivi moraalille moraaleille
muut sijamuodot
essiivi moraalina moraaleina
translatiivi moraaliksi moraaleiksi
abessiivi moraalitta moraaleitta
instruktiivi moraalein
komitatiivi moraaleine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kaksinaismoraali, kauppamoraali, kilpailumoraali, moraalifilosofia, moraalikasvatus, moraalikäsitys, moraaliopetus, moraalioppi, moraalisaarna, moraalisääntö, pelimoraali, sovinnaismoraali, sukupuolimoraali, taistelumoraali, työmoraali

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • moraali Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6