usko
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
usko (1)
- ihmisen vakaumus Jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautuminen
- luottamus jonkin asian hyvyyteen tai positiiviseen kehitykseen, luottamus
- usko tulevaisuuteen
- usko pörssikurssien nousuun
- tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luulo, uskomus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈusko/, [ˈusko̞]
- tavutus: us‧ko
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | usko | uskot |
| genetiivi | uskon | uskojen |
| partitiivi | uskoa | uskoja |
| akkusatiivi | usko; uskon |
uskot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uskossa | uskoissa |
| elatiivi | uskosta | uskoista |
| illatiivi | uskoon | uskoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uskolla | uskoilla |
| ablatiivi | uskolta | uskoilta |
| allatiivi | uskolle | uskoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uskona | uskoina |
| translatiivi | uskoksi | uskoiksi |
| abessiivi | uskotta | uskoitta |
| instruktiivi | – | uskoin |
| komitatiivi | – | uskoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | usko- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: uskollinen, uskoton, uskova
- substantiivit: uskomine, uskomus, uskonto
- verbit: uskoa, uskoutua
Yhdyssanat muokkaa
auktoriteettiusko, elämänusko, epäusko, islaminusko, kohtalousko, kristinusko, lapsenusko, messiasusko, noitausko, paavinusko, sallimususko, sielu-usko, tulevaisuudenusko, uskonasia, uskonelämä, uskonkappale, uskonkiihko, uskonkilvoitus, uskonkäsitys, uskonlahko, uskonoppi, uskonpuhdistus, uskonpuute, uskonsisar, uskonsota, uskonsuunta, uskontunnustus, uskonvaino, uskonvapaus, uskonveli, uskonyhteisö, ylösnousemususko
Idiomit muokkaa
- Uskonsa kutakin auttakoon.
Aiheesta muualla muokkaa
- usko Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
usko