usko

Katso myös: Usko

Suomi

Substantiivi

usko (1)

1. ihmisen vakaumus Jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautuminen
2. luottamus jonkin asian hyvyyteen tai positiiviseen kehitykseen, luottamus

   usko tulevaisuuteen

   usko pörssikurssien nousuun

3. tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luulo, uskomus

Ääntäminen

• IPA: /ˈusko/, [ˈusko̞]

• tavutus: us‧ko

Käännökset

1. ihmisen vakaumus Jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautuminen

bulgaria: вяра f. englanti: faith espanja: fe f., creencia f. kroaatti: vjera f. latina: fides

ranska: foi f., croyance f. saksa: Glaube m. tšekki: víra f. venäjä: вера f. viro: usk

Liittyvät sanat

• luulo, luuleminen, teosofia, uskominen, uskonto, uskoa, uskonluopio, uskottomuus

Johdokset

• adjektiivit: -uskoinen, uskollinen, uskoton, uskova
• substantiivit: uskomine, uskomus, uskonto
• verbit: uskoa, uskoutua

Yhdyssanat

auktoriteettiusko, elämänusko, epäusko, islaminusko, kohtalousko, kristinusko, lapsenusko, messiasusko, noitausko, paavinusko, sallimususko, sielu-usko, tulevaisuudenusko, uskonasia, uskonelämä, uskonkappale, uskonkiihko, uskonkilvoitus, uskonkäsitys, uskonlahko, uskonoppi, uskonpuhdistus, uskonpuute, uskonsisar, uskonsota, uskonsuunta, uskontunnustus, uskonvaino, uskonvapaus, uskonveli, uskonyhteisö, ylösnousemususko

Idiomit

• Uskonsa kutakin auttakoon.

Aiheesta muualla

• usko Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 551, 860, 3626 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

usko

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uskoa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä uskoa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä uskoa