teosofia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- oppi, jonka mukaan ihminen mietiskelemällä ja muuttumisella saavutettavan siveellisen puhdistuksen avulla kykenee tulemaan tietoiseksi omasta olemuksestaan ja siten saavuttaa yhteyden kosmoksen ja jumaluuden kanssa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪eoˌsofiɑ/
- tavutus: te‧o‧so‧fi‧a
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | teosofia | teosofiat |
| genetiivi | teosofian | teosofioiden teosofioitten (teosofiain) |
| partitiivi | teosofiaa | teosofioita |
| akkusatiivi | teosofia; teosofian |
teosofiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | teosofiassa | teosofioissa |
| elatiivi | teosofiasta | teosofioista |
| illatiivi | teosofiaan | teosofioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | teosofialla | teosofioilla |
| ablatiivi | teosofialta | teosofioilta |
| allatiivi | teosofialle | teosofioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | teosofiana | teosofioina |
| translatiivi | teosofiaksi | teosofioiksi |
| abessiivi | teosofiatta | teosofioitta |
| instruktiivi | – | teosofioin |
| komitatiivi | – | teosofioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | teosofia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. oppi, jonka mukaan ihminen mietiskelemällä ja muuttumisella saavutettavan siveellisen puhdistuksen avulla kykenee tulemaan tietoiseksi omasta olemuksestaan ja siten saavuttaa yhteyden kosmoksen ja jumaluuden kanssa
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- teosofia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12