oire
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaoire (48)
- enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä ilmentymä t. merkki, indikaatio terveydentilasta, tunnusmerkki
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoi̯reˣ/
- tavutus: oi‧re
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | oire | oireet |
genetiivi | oireen | oireiden oireitten |
partitiivi | oiretta | oireita |
akkusatiivi | oire; oireen |
oireet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | oireessa | oireissa |
elatiivi | oireesta | oireista |
illatiivi | oireeseen | oireisiin oireihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | oireella | oireilla |
ablatiivi | oireelta | oireilta |
allatiivi | oireelle | oireille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | oireena | oireina |
translatiivi | oireeksi | oireiksi |
abessiivi | oireetta | oireitta |
instruktiivi | – | oirein |
komitatiivi | – | oireine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | oiree- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
oiret- |
Käännökset
muokkaa1. enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä merkki, tunnusmerkki
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaabstinenssioire, ensioire, iho-oire, monioireinen, myrkytysoire, oirearvo, oireenmukainen, oireyhtymä, stressioire, tic-oire, varhaisoire, vieroitusoire, yleisoire
Aiheesta muualla
muokkaa- oire Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3302 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa