SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

oire (48)

  1. enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä merkki, tunnusmerkki

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈoi̯reˣ/
  • tavutus: oi‧re

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oire oireet
genetiivi oireen oireiden
oireitten
partitiivi oiretta oireita
akkusatiivi oire;
oireen
oireet
sisäpaikallissijat
inessiivi oireessa oireissa
elatiivi oireesta oireista
illatiivi oireeseen oireisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oireella oireilla
ablatiivi oireelta oireilta
allatiivi oireelle oireille
muut sijamuodot
essiivi oireena oireina
translatiivi oireeksi oireiksi
abessiivi oireetta oireitta
instruktiivi oirein
komitatiivi oireine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

monioireinen, oireilu, oireisto

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

abstinenssioire, ensioire, iho-oire, myrkytysoire, oirearvo, oireenmukainen, oireyhtymä, stressioire, tic-oire, varhaisoire, vieroitusoire, yleisoire

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • oire Kielitoimiston sanakirjassa