Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

indikaatio (3)

  1. tiettyyn asiaan viittaaminen, osoittaminen; osoitus, viittaus
  2. (lääketiede) yksittäisen tai useamman oireen ilmentymä, seikka, joka viittaa sairauden syyhyn, laatuun, ennusteeseen; hoidon aihe

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi indikaatio indikaatiot
genetiivi indikaation indikaatioiden
indikaatioitten
partitiivi indikaatiota indikaatioita
akkusatiivi indikaatio;
indikaation
indikaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi indikaatiossa indikaatioissa
elatiivi indikaatiosta indikaatioista
illatiivi indikaatioon indikaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi indikaatiolla indikaatioilla
ablatiivi indikaatiolta indikaatioilta
allatiivi indikaatiolle indikaatioille
muut sijamuodot
essiivi indikaationa indikaatioina
translatiivi indikaatioksi indikaatioiksi
abessiivi indikaatiotta indikaatioitta
instruktiivi indikaatioin
komitatiivi indikaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo indikaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

indikatiivinen, kontraindikaatio, oire

Aiheesta muualla muokkaa