indikaatio

Suomi

indikaatio (3)

tiettyyn asiaan viittaaminen, osoittaminen; osoitus, viittaus
(lääketiede) yksittäisen tai useamman oireen ilmentymä, seikka, joka viittaa sairauden syyhyn, laatuun, ennusteeseen; hoidon aihe

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	indikaatio	indikaatiot
genetiivi	indikaation	indikaatioiden indikaatioitten
partitiivi	indikaatiota	indikaatioita
akkusatiivi	indikaatio; indikaation	indikaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	indikaatiossa	indikaatioissa
elatiivi	indikaatiosta	indikaatioista
illatiivi	indikaatioon	indikaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	indikaatiolla	indikaatioilla
ablatiivi	indikaatiolta	indikaatioilta
allatiivi	indikaatiolle	indikaatioille
muut sijamuodot
essiivi	indikaationa	indikaatioina
translatiivi	indikaatioksi	indikaatioiksi
abessiivi	indikaatiotta	indikaatioitta
instruktiivi	–	indikaatioin
komitatiivi	–	indikaatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	indikaatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. tiettyyn asiaan viittaaminen

2. seikka, joka viittaa sairauden syyhyn, laatuun, yksittäisiin oireisiin tai ennusteeseen