ابن

Katso myös: آتن

Arabia

Substantiivi

اِبْن (ibn) m. (monikko بَنُون (banūn))

1. poika (jonkun oma miespuolinen lapsi tai jälkeläinen)

Taivutus

Taivutus – اِبْن
epämääräinen taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	اِبْنٌ (ibnun)	بَنُونٌ (banūnun)
akkusatiivi	اِبْنًا (ibnan)	بَنُونًا (banūnan)
genetiivi	اِبْنٍ (ibnin)	بَنُونٍ (banūnin)
määräinen taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
akkusatiivi	اَلْاِبْنُ (al-ibnu)	اَلْبَنُونُ (al-banūnu)
akkusatiivi	اَلْاِبْنَ (al-ibna)	اَلْبَنُونَ (al-banūna)
genetiivi	اَلْاِبْنِ (al-ibni)	اَلْبَنُونِ (al-banūni)