Substantiivi

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi die Einigkeit
akkusatiivi die Einigkeit
datiivi der Einigkeit
genetiivi der Einigkeit
23

Einigkeit f. (ei monikkoa)

  1. yksimielisyys
    Für Einigkeit, Fortschritt, Volksgemeinschaft! (Deutsche Staatspartein vaalijuliste 1930)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈaɪ̯nɪçkaɪ̯t]
  • tavutus: Ei‧nig‧keit

Etymologia

muokkaa

einig + -keit

Aiheesta muualla

muokkaa