Günstling

Saksa

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	der Günstling	die Günstlinge
akkusatiivi	den Günstling	die Günstlinge
datiivi	dem Günstling	den Günstlingen
genetiivi	des Günstlings	der Günstlinge
46

Günstling m. (monikko Günstlinge)

1. henkilö, jota suositaan (us. epäoikeudenmukaisesti), lellikki, suosikki

Etymologia

Gunst + -ling