Hinrichter

Saksa

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	der Hinrichter	die Hinrichter
akkusatiivi	den Hinrichter	die Hinrichter
datiivi	dem Hinrichter	den Hinrichtern
genetiivi	des Hinrichters	der Hinrichter
48

Hinrichter m. (monikko Hinrichter)

1. teloittaja
2. pyöveli, mestaaja

Etymologia

verbin hinrichten vartalosta hinricht- ja suffiksista -er

Liittyvät sanat

• Todesstrafe, Todesurteil

Synonyymit

• (pyöveli, mestaaja) Henker, Scharfrichter