Keskustelu:häväistyä

Tunteeko täällä joku tarkemmin tätä ilmiötä, jossa jotkut ääntävät lauseenvastikkeenomaiset passiivin partitiivin perfektin partitiivimuodot (saatiin tehtyä se) loppukahdennuksellisina (saatiin tehtyäs se)? Itse en äännä noin, mutta olen tuollaista kuullut. Ensiksi kiinnitin tuollaiseen huomiota joidenkin lounaissuomalaisten puheessa, mutta sittemmin olen kuullut sitä muiltakin. Havaintoprojektini on jäänyt siltä osin keskeneräiseksi, etten osaa sanoa, tuleeko tällaisten henkilöiden puheessa loppukahdennus myös silloin, kun kyseessä ei ole lauseenvastike (esim. katsoin kauniiksi katettua pöytää). Voisiko tuossa lauseessa viimeisen sanan alku-p kahdentua?

Onko täällä kenties paikalla ketään, joka puheessaan ääntäisi esim. saatiin tehtyys se pitkällä s:llä ja osaisi sanoa, tarvitaanko tuota "lauseenvastikkeena myös" -huomautusta? --Mölli-Möllerö (keskustelu) 22. maaliskuuta 2024 kello 08.24 (UTC)

Tuo loppukahdennus aiheutunee siitä, että joissakin murteissa nuo mainitsemasi taivutusmuodot päättyvä glottaaliklusiiliin, joka assimiloituu seuraavaksi konsonantiksi. Jos seuraava sana alkaa vokaalilla, glottaaliklusiili äännetään pitkänä, esimerkiksi "tuli tehtyä osa asioista". Sama ilmiö sanassa eläkeikä, jossa on pitkä glottaaliklusiili. Puhekielen "tehtyy"-versiosta en tiedä niin varmaksi.--Sentree (Keskustele) 22. maaliskuuta 2024 kello 09.07 (UTC)