Liite:Verbitaivutus/suomi/arvettua
| vokaalivartalo | - |
| heikko vokaalivartalo | arvetu- |
| vahva vokaalivartalo | arvettu- |
| konsonanttivartalo | - |
Persoonamuodot muokkaa
| Indikatiivi | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| preesens | perfekti | |||||
| persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
| minä | arvetun | en arvetu | minä | olen arvettunut | en ole arvettunut | |
| sinä | arvetut | et arvetu | sinä | olet arvettunut | et ole arvettunut | |
| hän | arvettuu | ei arvetu | hän | on arvettunut | ei ole arvettunut | |
| me | arvetumme | emme arvetu | me | olemme arvettuneet | emme ole arvettuneet | |
| te Te |
arvetutte -"- |
ette arvetu -"- |
te Te |
olette arvettuneet olette arvettunut |
ette ole arvettuneet ette ole arvettunut | |
| he | arvettuvat | eivät arvetu | he | ovat arvettuneet | eivät ole arvettuneet | |
| passiivi | arvetutaan | ei arvetuta | passiivi | on arvetuttu | ei ole arvetuttu | |
| imperfekti | pluskvamperfekti | |||||
| persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
| minä | arvetuin | en arvettunut | minä | olin arvettunut | en ollut arvettunut | |
| sinä | arvetuit | et arvettunut | sinä | olit arvettunut | et ollut arvettunut | |
| hän | arvettui | ei arvettunut | hän | oli arvettunut | ei ollut arvettunut | |
| me | arvetuimme | emme arvettuneet | me | olimme arvettuneet | emme olleet arvettuneet | |
| te Te |
arvetuitte -"- |
ette arvettuneet ette arvettunut |
te Te |
olitte arvettuneet olitte arvettunut |
ette olleet arvettuneet ette olleet arvettunut | |
| he | arvettuivat | eivät arvettuneet | he | olivat arvettuneet | eivät olleet arvettuneet | |
| passiivi | arvetuttiin | ei arvetuttu | passiivi | oli arvetuttu | ei ollut arvetuttu | |
| Konditionaali | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| preesens | perfekti | |||||
| persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
| minä | arvettuisin | en arvettuisi | minä | olisin arvettunut | en olisi arvettunut | |
| sinä | arvettuisit | et arvettuisi | sinä | olisit arvettunut | et olisi arvettunut | |
| hän | arvettuisi | ei arvettuisi | hän | olisi arvettunut | ei olisi arvettunut | |
| me | arvettuisimme | emme arvettuisi | me | olisimme arvettuneet | emme olisi arvettuneet | |
| te Te |
arvettuisitte -"- |
ette arvettuisi -"- |
te Te |
olisitte arvettuneet olisitte arvettunut |
ette olisi arvettuneet ette olisi arvettunut | |
| he | arvettuisivat | eivät arvettuisi | he | olisivat arvettuneet | eivät olisi arvettuneet | |
| passiivi | arvetuttaisiin | ei arvetuttaisi | passiivi | olisi arvetuttu | ei olisi arvetuttu | |
| Potentiaali | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| preesens | perfekti | |||||
| persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
| minä | arvettunen | en arvettune | minä | lienen arvettunut | en liene arvettunut | |
| sinä | arvettunet | et arvettune | sinä | lienet arvettunut | et liene arvettunut | |
| hän | arvettunee | ei arvettune | hän | lienee arvettunut | ei liene arvettunut | |
| me | arvettunemme | emme arvettune | me | lienemme arvettuneet | emme liene arvettuneet | |
| te Te |
arvettunette -"- |
ette arvettune -"- |
te Te |
lienette arvettuneet lienette arvettunut |
ette liene arvettuneet ette liene arvettunut | |
| he | arvettunevat | eivät arvettune | he | lienevät arvettuneet | eivät liene arvettuneet | |
| passiivi | arvetuttaneen | ei arvetuttane | passiivi | lienee arvetuttu | ei liene arvetuttu | |
| Imperatiivi | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| preesens | perfekti | |||||
| persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
| minä | – | – | minä | – | – | |
| sinä | arvetu | älä arvetu | sinä | – | – | |
| hän | arvettukoon | älköön arvettuko | hän | olkoon arvettunut | älköön olko arvettunut | |
| me | arvettukaamme | älkäämme arvettuko | me | – | – | |
| te Te |
arvettukaa -"- |
älkää arvettuko -"- |
te Te |
– | – | |
| he | arvettukoot | älkööt arvettuko | he | olkoot arvettuneet | älkööt olko arvettuneet | |
| passiivi | arvetuttakoon | älköön arvetuttako | passiivi | olkoon arvetuttu | älköön olko arvetuttu | |
Nominaalimuodot muokkaa
| infinitiivit | partisiipit | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| aktiivi | passiivi | aktiivi | passiivi | |||
| 1. | arvettua | preesens | arvettuva | arvetuttava | ||
| pitkä 1. | arvettuakseen1 | perfekti | arvettunut | arvetuttu | ||
| 2. | inessiivi | arvettuessa2 | arvetuttaessa | agentti | arvettuma4 | |
| instruktiivi | arvettuen | – | kielteinen agentti | arvettumaton | ||
| 3. | inessiivi | arvettumassa | – | 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto 2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa | ||
| elatiivi | arvettumasta | – | ||||
| illatiivi | arvettumaan | – | ||||
| adessiivi | arvettumalla | – | ||||
| abessiivi | arvettumatta | – | ||||
| instruktiivi | arvettuman | arvetuttaman | ||||
| 4. | arvettuminen | |||||
| 5 | arvettumaisillaan3 | |||||