Rune

Katso myös: rune

Norja

Erisnimi

Rune

1. miehen etunimi

Etymologia

• muinaisnorjan nimestä Rúni. Jäi pois käytöstä keskiajan jälkeen, mutta tuli uudelleen suosioon 1800-luvulla.

Lähteet

• Kristoffer Kruken - Ola Stemshaug: Norsk personnamnleksikon, Det Norske Samlaget, Oslo 1995, ISBN 82-521-4483-7
• [1] Statistisk sentralbyrå, Namnestatistikk. Viitattu 18.12.2014.

Ruotsi

Erisnimi

Rune

1. miehen etunimi

Etymologia

• maskuliinimuoto nimestä Runa; alun perin muinaisnorjan nimestä Rúni. Tiedetään käytetyn etunimenä Ruotsissa vuodesta 1865.

Saksa

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	die Rune	die Runen
akkusatiivi	die Rune	die Runen
datiivi	der Rune	den Runen
genetiivi	der Rune	der Runen
25

Rune f. (monikko Runen)

1. riimu, riimukirjain

Etymologia

• muinaisnorjan nimestä Rúni

Tanska

Erisnimi

Rune

1. miehen etunimi

Etymologia

• muinaisnorjan nimestä Rúni