lujaa
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
luja
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luja
Adverbi muokkaa
lujaa
- kovaäänisesti, kuuluvasti, kovaa
- Siellä huudettiin todella lujaa.
- voimakkaasti, lujasti, vahvasti, kovasti, kovaa
- Siellä lyötiin toisia todella lujaa.
- Pidä lujaa kiinni!
- nopeasti, kovaa
- Auto ajoi lujaa.
- Lujaa lentänyt pallo törmäsi seinään.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlujɑː/, ['lu.jɑ̝ː]
- tavutus: lu‧jaa
Etymologia muokkaa
Idiomit muokkaa
- mennä lujaa = onnistua, menestyä, sujua hyvin
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- lujaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 686 Substantiivista adverbiksi: selin, peräkanaa, sikana. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.