ordini

Katso myös: òrdini

Italia

Substantiivi

ordini

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta ordine

Verbi

ordini

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ordinare
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ordinare
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ordinare
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ordinare

Korsika

Substantiivi

ordini m.

1. (murteellinen) järjestys

Etymologia

• latinan sanasta ordinem

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• (yleiskieltä) ordine

Latina

Substantiivi

ōrdinī

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta ōrdō