vinkel

Norja

Substantiivi

vinkel

1. kulma

Ruotsi

Substantiivi

vinkel yl. (2) (yks. määr. vinkeln[luo], mon. epämäär. vinklar[luo], mon. määr. vinklarna[luo])

1. kulma
2. nurkka

Liittyvät sanat

supplementvinkel

Aiheesta muualla

• vinkel Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)