nurkka

Katso myös: Nurkka

Suomi

Substantiivi

nurkka (10)

paikka, jossa kaksi seinää kohtaavat
seistä nurkassa
paikka, jossa paperin sivut kohtaavat
Kirjoita se vaikka sinne paperin nurkkaan.

Ääntäminen

IPA: /ˈnurkːɑ/
tavutus: nurk‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nurkka	nurkat
genetiivi	nurkan	nurkkien (nurkkain)
partitiivi	nurkkaa	nurkkia
akkusatiivi	nurkka; nurkan	nurkat
sisäpaikallissijat
inessiivi	nurkassa	nurkissa
elatiivi	nurkasta	nurkista
illatiivi	nurkkaan	nurkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nurkalla	nurkilla
ablatiivi	nurkalta	nurkilta
allatiivi	nurkalle	nurkille
muut sijamuodot
essiivi	nurkkana	nurkkina
translatiivi	nurkaksi	nurkiksi
abessiivi	nurkatta	nurkitta
instruktiivi	–	nurkin
komitatiivi	–	nurkkine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	nurka-
vahva vartalo	nurkka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. paikka, jossa kaksi seinää kohtaavat

englanti: corner
espanja: rincón
inarinsaame: nurkke

ranska: coin m.
tšekki: roh m.
viro: nurk

Liittyvät sanat

Johdokset

adverbit: nurkitse
verbit: nurkata

Yhdyssanat

alanurkka, kotinurkka, nurkanvaltaaja, nurkanvaltaus, nurkkahylly, nurkkakaappi, nurkkakivi, nurkkakunta, nurkkakuntainen, nurkkakuntalainen, nurkkalauta, nurkkaliitos, nurkkapöytä, nurkkasalvos, olonurkka, peränurkka, silmänurkka, sisänurkka, sohvannurkka, sohvanurkka, takanurkka, ulkonurkka, ylänurkka

Aiheesta muualla

nurkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=nurkka&oldid=4636480”