Substantiivi

muokkaa

kuplia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kupla

kuplia (61) (taivutus[luo])

  1. synnyttää kuplia, aiheuttaa kuplintaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkupliɑˣ/
  • tavutus: kup‧li‧a

Etymologia

muokkaa

johdos substantiivista kupla (johdin -i-) [1]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuplia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys