eki

Katso myös: Eki, EKI

Esperanto

Verbi

eki (preesens ekas, preteriti ekis, futuuri ekos, konditionaali ekus, volitiivi eku)

1. alkaa

Etymologia

• etuliitteestä ek ja verbin infinitiivin päätteestä -i

Liittyvät sanat

• eko

Ido

Substantiivi

eki

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta eko

Krimintataari

Numeraali

eki

1. (kardinaaliluku) kaksi

Aiheesta muualla

• V. A. Mirjejev, S. M. Usejinov (2002) Ukrajins’ko-krymsʹkotatarsʹkyj slovnyk [1], Simferopol: Dolya, ISBN 966-7980-89-8

Turkki

Substantiivi

eki

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta ek
2. (taivutusmuoto) yksikön kolmannen persoonan possessiivimuoto sanasta ek

Volapük

Pronomini

eki

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta ek