Verlobte

Katso myös: verlobte

Saksa

Substantiivi

der Verlobte m., die Verlobte f. (monikko die Verlobten; ks. taivutus tarkemmin alhaalta)

1. kihlattu, kihlakumppani

Taivutus

• Sana taipuu adjektiivin tavoin. Maskuliinimuoto viittaa miespuoliseen henkilöön, feminiinimuoto naispuoliseen.

Vahva taivutus
sijamuoto	yksikkö		monikko
	maskuliini	feminiini
nominatiivi	Verlobter	Verlobte	Verlobte
akkusatiivi	Verlobten	Verlobte	Verlobte
datiivi	Verlobtem	Verlobter	Verlobten
genetiivi	Verlobten	Verlobter	Verlobter
Heikko taivutus
sijamuoto	yksikkö		monikko
	maskuliini	feminiini
nominatiivi	(der) Verlobte	(die) Verlobte	(die) Verlobten
akkusatiivi	(den) Verlobten	(die) Verlobte	(die) Verlobten
datiivi	(dem) Verlobten	(der) Verlobten	(den) Verlobten
genetiivi	(des) Verlobten	(der) Verlobten	(der) Verlobten
Sekataivutus (possessiivipronominien ja pronominin kein jälkeen)
sijamuoto	yksikkö		monikko
	maskuliini	feminiini
nominatiivi	(mein, kein) Verlobter	(meine, keine) Verlobte	(meine, keine) Verlobten
akkusatiivi	(meinen, keinen) Verlobten	(meine, keine) Verlobte	(meine, keine) Verlobten
datiivi	(meinem, keinem) Verlobten	(meiner, keiner) Verlobten	(meinen, keinen) Verlobten
genetiivi	(meines, keines) Verlobten	(meiner, keiner) Verlobten	(meiner, keiner) Verlobten