Katso myös: abbaten

abbäten

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä abbitten (sivulauseessa; päälauseessa bäten ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abbitten (sivulauseessa; päälauseessa bäten ab)