abbräche

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abbrechen (sivulauseessa; päälauseessa bräche ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbrechen (sivulauseessa; päälauseessa bräche ab)