aberkannte
Saksa
muokkaaVerbi
muokkaaaberkannte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannte ab)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannte ab)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)