aberkennen

SaksaMuokkaa

VerbiMuokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 2. p. erkennst ab
ind. prees. y. 3. p. erkennt ab
ind. imperf. y. 3. p. erkannte ab
part. perf. aberkannt
apuverbi haben

ab|erkennen

  1. (d) (a) aberkennen viedä jklta jk (oikeus tms.)
    Ihr wurde durch das Urteil die Staatsbürgerschaft aberkannt.
    Tuomion myötä häneltä vietiin kansalaisuus.

EtymologiaMuokkaa

ab- + erkennen