aberkenne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkenne ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkenne ab)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkenne ab)