aberkennte

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkennte ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkennte ab)