aberkennten

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkennten ab)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkennten ab)