aigā (gen. aigā, part. aigõ, mon. nom. aigād)
- ääri, reuna
- ranta
- Se brik um tund Sīkrõgõl aigõ. – Se priki rantautui Sīkragsissa [.. 'tuli rantaan' ..].
- Sijamuotoja
Sijamuoto |
Yksikkö |
Monikko
|
Nominatiivi |
aigā |
aigād
|
Genetiivi |
aigā |
aigād
|
Partitiivi |
aigõ |
aigḑi
|
Datiivi |
aigān |
aigādõn
|
Instrumentaali |
aigāks |
aigādõks
|
Illatiivi |
aigõ |
aigži
|
Elatiivi |
aigāst |
aigšti
|
- Ranta
- Latviešu-lībiešu-angļu sarunvārdnīca / Valda Šuvcāne, Ieva Ernštreite. – Rīga : Livõd It, 1999.
- Ladattava PDF: LLA 2005
- Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012
- LEL 2012
- Livisch-deutsches und deutsch-livisches Wörterbuch / Sjögren, Wiedermann. – St. Petersburg, 1861.
- Sähkökirja LDW 1861
- Verkkoversio: Liivi-saksa sõnaraamat