Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ranta, ränta ja räntä


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ranta (9-J)

  1. vesistön ja maan raja-alue
  2. hiekkaranta tai muu virkistyskäyttön tarkoitettu ranta
    mennä rannalle

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈrɑ̝n̪t̪ɑ̝]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ranta rannat
genetiivi rannan rantojen
(rantain)
partitiivi rantaa rantoja
akkusatiivi ranta;
rannan
rannat
sisäpaikallissijat
inessiivi rannassa rannoissa
elatiivi rannasta rannoista
illatiivi rantaan rantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rannalla rannoilla
ablatiivi rannalta rannoilta
allatiivi rannalle rannoille
muut sijamuodot
essiivi rantana rantoina
translatiivi rannaksi rannoiksi
abessiivi rannatta rannoitta
instruktiivi rannoin
komitatiivi rantoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hiekkaranta, itäranta, joenranta, jokiranta, järvenranta, kallioranta, karikkoranta, kivikkoranta, laivaranta, länsiranta, maailmanranta, merenranta, merenrantakasvi, muinaisranta, mökkiranta, nakuranta, nudistiranta, ranataluiska, ranta-alpi, ranta-alue, ranta-asu, rantaelämä, rantahiekka, rantahietikko, rantahotelli, rantahuvila, rantakaava, rantakahvila, rantakaislikko, rantakala, rantakallio, rantakana, rantakasvi, rantakasvillisuus, rantakatu, rantakerttu, rantakirppu, rantakoivu, rantakukka, rantakäärme, rantaleijona, rantaleikki, rantalentopallo, rantaloma, rantamaa, rantamaasto, rantamaisema, rantamatalikko, rantamekko, rantamerkki, rantamuodostuma, rantamuoti, rantamökki, rantaniitty, rantaoikeus, rantapalle, rantapallo, rantapalsta, rantapenger, rantapuku, rantaremmi, rantarosvo, rantaruotsalainen, rantasappi, rantasauna, rantasipi, rantatie, rantatontti, rantatuoli, rantatörmä, rantatöyräs, rantavahti, rantavalli, rantavaltio, rantavehnä, rantavesi, rantaviiva, rantavyöhyke, rantayrtti, rantojensuojelu, saunaranta, taivaanranta, uimaranta, vastaranta, veneranta

IdiomitMuokkaa

  • rantojen mies

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ranta Kielitoimiston sanakirjassa
  • ranta Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.