Katso myös: Ranta, ranta, ränta
 
Räntää

Substantiivi

muokkaa

räntä (10-J)[1]

  1. (ilmatiede) nestemäisen veden ja lumen sekainen sade
    Säätiedotuksen mukaan aamulla sataa räntää.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrænt̪æ/
  • tavutus: rän‧tä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räntä rännät
genetiivi rännän räntien
(räntäin)
partitiivi räntää räntiä
akkusatiivi räntä;
rännän
rännät
sisäpaikallissijat
inessiivi rännässä rännissä
elatiivi rännästä rännistä
illatiivi räntään räntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rännällä rännillä
ablatiivi rännältä ränniltä
allatiivi rännälle rännille
muut sijamuodot
essiivi räntänä räntinä
translatiivi rännäksi ränniksi
abessiivi rännättä rännittä
instruktiivi rännin
komitatiivi räntine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rännä-
vahva vartalo räntä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lumiräntä, räntäkuuro, räntälumi, räntäsade

Aiheesta muualla

muokkaa
  • räntä Kielitoimiston sanakirjassa
  • räntä Tieteen termipankissa
  • räntä Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-J