Katso myös: Ranta, ranta, ränta

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

räntä (10-J)[1]

  1. (ilmatiede) nestemäisen veden ja lumen sekainen sade
    Säätiedotuksen mukaan aamulla sataa räntää.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrænt̪æ/
  • tavutus: rän‧tä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räntä rännät
genetiivi rännän räntien
(räntäin)
partitiivi räntää räntiä
akkusatiivi räntä;
rännän
rännät
sisäpaikallissijat
inessiivi rännässä rännissä
elatiivi rännästä rännistä
illatiivi räntään räntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rännällä rännillä
ablatiivi rännältä ränniltä
allatiivi rännälle rännille
muut sijamuodot
essiivi räntänä räntinä
translatiivi rännäksi ränniksi
abessiivi rännättä rännittä
instruktiivi rännin
komitatiivi räntine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rännä-
vahva vartalo räntä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lumiräntä, räntäkuuro, räntälumi, räntäsade

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-J