rantaviiva

Suomi

Substantiivi

rantaviiva

1. maan ja veden välinen raja rannalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑnt̪ɑˌʋiːʋɑ/
• tavutus: ran‧ta‧vii‧va

Etymologia

yhdyssana sanoista ranta ja viiva

Käännökset

1. maan ja veden välinen raja rannalla

englanti: coastline (meren)

Liittyvät sanat

• vesijättöalue

Aiheesta muualla

• rantaviiva Kielitoimiston sanakirjassa