Wikipedia
Katso artikkeli Viiva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Viiva [1]
Tekstissä esiintyviä viivoja [2] (englanniksi)
Viivalle [4] asettuneita kilpaluistelijoita
Morseaakkosissa SOS muodostuu kolmesta pisteestä, kolmesta viivasta [6] ja kolmesta pisteestä
Viivoja [7] kokaiinia

Substantiivi

muokkaa

viiva (9)

  1. muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms.
    Viiva kuin viiva on kuitenkin plussa, oli se sitten kuinka haalea tahansa, eikä vääriä positiivisia testejä pitäisi tulla.
  2. jokin viivan muotoisista välimerkeistä, yhdysmerkki, tavuviiva, väliviiva, ajatusviiva
    Nillittäjähän se on sekin, jonka mielestä yhdysviiva on jotenkin merkityksellinen osa tekstiä. Viiva kuin viiva.
  3. (geometria) yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale
  4. (urheilu) lähtöviiva, lähtölinja; nopeus- tai kiihdytyskilpailu
    Bolt, Gay ja Powell asettuvat viivalle Brysselissä.
    Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon.
  5. (kuvaannollisesti) (yhtäläinen) mahdollisuus kilpailuun jonkin toisen vaihtoehdon kanssa
    olla samalla viivalla
  6. Morsen aakkosten pitkä merkki
  7. (slangia) kerralla nenään nuuskattava annos kokaiinia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːʋɑ/
  • tavutus: vii‧va

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

poikkeuksellisella suomen kielen erilliskehityksen aikaisella m > v muutoksella todennäköisesti ’tuulta’ merkitsevästä sanasta viima[1]

Käännökset

muokkaa
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • olla viivana paikalla / tulla viivana
    1. tulla oitis paikalle

Aiheesta muualla

muokkaa
  • viiva Kielitoimiston sanakirjassa
  • viiva Tieteen termipankissa
  • viiva Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 392. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.