viiva
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
viiva (9)
- muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms.
- Viiva kuin viiva on kuitenkin plussa, oli se sitten kuinka haalea tahansa, eikä vääriä positiivisia testejä pitäisi tulla.
- jokin viivan muotoisista välimerkeistä, yhdysmerkki, tavuviiva, väliviiva, ajatusviiva
- Nillittäjähän se on sekin, jonka mielestä yhdysviiva on jotenkin merkityksellinen osa tekstiä. Viiva kuin viiva.
- (geometria) yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale
- (urheilu) lähtöviiva, lähtölinja; nopeus- tai kiihdytyskilpailu
- Bolt, Gay ja Powell asettuvat viivalle Brysselissä.
- Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon.
- (kuvaannollisesti) (yhtäläinen) mahdollisuus kilpailuun jonkin toisen vaihtoehdon kanssa
- olla samalla viivalla
- Morsen aakkosten pitkä merkki
- (slangia) kerralla nenään nuuskattava annos kokaiinia
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈʋiːʋɑ/
- tavutus: vii‧va
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viiva | viivat |
| genetiivi | viivan | viivojen (viivain) |
| partitiivi | viivaa | viivoja |
| akkusatiivi | viiva; viivan |
viivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viivassa | viivoissa |
| elatiivi | viivasta | viivoista |
| illatiivi | viivaan | viivoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viivalla | viivoilla |
| ablatiivi | viivalta | viivoilta |
| allatiivi | viivalle | viivoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viivana | viivoina |
| translatiivi | viivaksi | viivoiksi |
| abessiivi | viivatta | viivoitta |
| instruktiivi | – | viivoin |
| komitatiivi | – | viivoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viiva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
poikkeuksellisella suomen kielen erilliskehityksen aikaisella m > v muutoksella todennäköisesti ’tuulta’ merkitsevästä sanasta viima[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: suoraviivainen, viivallinen, virtaviivainen
- substantiivit: viivain, viivasto, viivaus
- verbit: viivata, viivoittaa
YhdyssanatMuokkaa
aaltoviiva, ajatusviiva, alaviiva, apuviiva, hiusviiva, horisonttiviiva, jakoviiva, kaariviiva, kaistaviiva, kalkkiviiva, katkoviiva, kauttaviiva, kenoviiva, kenttäviiva, keskiviiva, kylkiviiva, leikkausviiva, luetelmaviiva, luotiviiva, lähtöviiva, maaliviiva, magneettivoimaviiva, merkkiviiva, murtoviiva, murtoviivamittaus, nuottiviiva, nuottiviivasto, perusviiva, pisteviiva, poikkiviiva, punaviiva, pystyviiva, rajausviiva, rajaviiva, rantaviiva, repäisyviiva, reunaviiva, ruuviviiva, siksakkiviiva, siniviiva, sulkuviiva, suuntaviiva, tahtiviiva, tavuviiva, vaakaviiva, vapaaheittoviiva, vesiviiva, viivakehys, viivakoodaus, viivakoodi, viivakoriste, viiva-numerokoodi, viivaornamentti, viivapaksuus, viivaperspektiivi, viivapiirustus, viivaspektri, viivasuora, viivasyövytys, viivavarjostus, vinoviiva, voimaviiva, väliviiva, yhdysviiva, ympyräviiva, ääriviiva
IdiomitMuokkaa
- olla viivana paikalla / tulla viivana
- tulla oitis paikalle
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 392. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.