viivoitus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
viivoitus (39)
- viivoittaminen
- sen tulos
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiːʋoi̯t̪us/
- tavutus: vii‧voi‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viivoitus | viivoitukset |
genetiivi | viivoituksen | viivoitusten viivoituksien |
partitiivi | viivoitusta | viivoituksia |
akkusatiivi | viivoitus; viivoituksen |
viivoitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viivoituksessa | viivoituksissa |
elatiivi | viivoituksesta | viivoituksista |
illatiivi | viivoitukseen | viivoituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viivoituksella | viivoituksilla |
ablatiivi | viivoitukselta | viivoituksilta |
allatiivi | viivoitukselle | viivoituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viivoituksena | viivoituksina |
translatiivi | viivoitukseksi | viivoituksiksi |
abessiivi | viivoituksetta | viivoituksitta |
instruktiivi | – | viivoituksin |
komitatiivi | – | viivoituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viivoitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viivoitus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä viivoittaa (viivoit- + -us)
Käännökset muokkaa
1. viivoittaminen
|
2. viivoittamisen tulos
|
Aiheesta muualla muokkaa
- viivoitus Kielitoimiston sanakirjassa