viivoitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviivoitus (39)
- viivoittaminen
- sen tulos
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiːʋoi̯t̪us/
- tavutus: vii‧voi‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viivoitus | viivoitukset |
| genetiivi | viivoituksen | viivoitusten viivoituksien |
| partitiivi | viivoitusta | viivoituksia |
| akkusatiivi | viivoitus; viivoituksen |
viivoitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viivoituksessa | viivoituksissa |
| elatiivi | viivoituksesta | viivoituksista |
| illatiivi | viivoitukseen | viivoituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viivoituksella | viivoituksilla |
| ablatiivi | viivoitukselta | viivoituksilta |
| allatiivi | viivoitukselle | viivoituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viivoituksena | viivoituksina |
| translatiivi | viivoitukseksi | viivoituksiksi |
| abessiivi | viivoituksetta | viivoituksitta |
| instruktiivi | – | viivoituksin |
| komitatiivi | – | viivoituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viivoitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viivoitus- | |
Etymologia
muokkaaverbi viivoittaa + johdin -us
Käännökset
muokkaa1. viivoittaminen
|
2. viivoittamisen tulos
|
Aiheesta muualla
muokkaa- viivoitus Kielitoimiston sanakirjassa