Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

virkistys (39)

  1. virkistäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋirkist̪ys/
  • tavutus: vir‧kis‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virkistys virkistykset
genetiivi virkistyksen virkistysten
virkistyksien
partitiivi virkistystä virkistyksiä
akkusatiivi virkistys;
virkistyksen
virkistykset
sisäpaikallissijat
inessiivi virkistyksessä virkistyksissä
elatiivi virkistyksestä virkistyksistä
illatiivi virkistykseen virkistyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi virkistyksellä virkistyksillä
ablatiivi virkistykseltä virkistyksiltä
allatiivi virkistykselle virkistyksille
muut sijamuodot
essiivi virkistyksenä virkistyksinä
translatiivi virkistykseksi virkistyksiksi
abessiivi virkistyksettä virkistyksittä
instruktiivi virkistyksin
komitatiivi virkistyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virkistykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
virkistys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä virkistää (virkist- + -ys)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

mielenvirkistys, virkistysaine, virkistysalue, virkistyshetki, virkistyskalastus, virkistyskäyttö, virkistystaajuus, virkistystauko

Aiheesta muualla muokkaa