rantautua
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaarantautua (52-F) (taivutus[luo])[1]
- tulla rantaan
- Venekunta rantautui pitkän soudun jälkeen.
- Hurrikaani rantautuu Floridan osavaltion pohjoisosaan.
Ääntäminen
muokkaa- tavutus: ran‧tau‧tu‧a / ran‧ta‧u‧tu‧a
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: rantautuminen
Aiheesta muualla
muokkaa- rantautua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F