Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rantsu (1)[1]

  1. (slangia) ranta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑnt̪su/
  • tavutus: rant‧su

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rantsu rantsut
genetiivi rantsun rantsujen
partitiivi rantsua rantsuja
akkusatiivi rantsu;
rantsun
rantsut
sisäpaikallissijat
inessiivi rantsussa rantsuissa
elatiivi rantsusta rantsuista
illatiivi rantsuun rantsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rantsulla rantsuilla
ablatiivi rantsulta rantsuilta
allatiivi rantsulle rantsuille
muut sijamuodot
essiivi rantsuna rantsuina
translatiivi rantsuksi rantsuiksi
abessiivi rantsutta rantsuitta
instruktiivi rantsuin
komitatiivi rantsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rantsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • rantsu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1